Perustava vauhdissa

Vielä pari kuukautta sitten oli hivenen epäselvää, miltä firmalta ottaisimme perustukset. Lopulta voiton vei Perustava, jota vastaava mestarimmekin lämpimästi suositteli. Paalutuksen päätimme ottaa Maanrakennus Kotisalolta ja kaikki menikin hyvin. Paalutus tehtiin viime viikolla ja tällä viikolla alettiin tehdä perustuksia. Torstaina Perustava pääsi valamaan sokkelin, ja kauaa muotteja ei paikoillaan pidetty, vaan ne otettiin jo tänään pois. Nyt siis talomme sokkeli on valmis ontelolaattoja varten.

Olen yrittänyt selvittää kolmevuotiaalle tyttärellemme, mitä tontillamme milloinkin tehdään, sillä hänkin selvästi odottaa taloa innoissaan. Perustusten tekeminen on kuitenkin alue, jota lapsi ei kovin helposti taida ymmärtää. Kerroinkin hänelle, että talomme saa nyt vähän niinkuin housut. Hän nauroi tälle ja totesi, että se saa hameen. "Se on prinsessa", hän kertoi. Selvä se.

Seuraavaksi kuvia talomme perustusten teon eri vaiheista.

Sekä talon että autokatoksen paalut paikoillaan

Kurkkaus paaluun

Perustava saapuu rautoineen ja muotteineen

Muotit paikoillaan

Tähän tulee terassi

Terassin paaluantura lähempää

Valu

Sokkeli valmis ja kissanluukku... ei vaan ryömintätilan aukko

Ihan hieno tuli!

Alustavia sisustussuunnitelmia

Flunssaa on riittänyt meidän perheellä tälläkin viikolla. Siitä huolimatta olen onnistunut kääntämään katseeni tulevan kotimme pintamateriaalivalintoihin ja hieman myös huonekaluihin. Suunnitelmat ovat vielä alustavia ja tarkoitus onkin hioa näitä huhtikuun alussa yhdessä sisustussuunnittelijamme kanssa, joka tulee projektiimme mukaan Siklan kautta. Ihanaa, että saamme hyviä vinkkejä joltain ulkopuoliselta henkilöltä, sillä vaikka oma maku onkin aika tarkka, käy toisinaan niin, että jonkun toisen idea vaikuttaakin lopulta omaa ajatusta paremmalta.

Lattiamateriaali tulee olemaan kosteita tiloja ja eteistä lukuun ottamatta laminaattia. Tällä hetkellä silmää miellyttää eniten Roomsin Suite, joka on 1-sauvainen, lankkumainen laminaatti. Oheinen kuva on peräisin Värisilmän nettisivuilta. Lattian väri olisi näillä näkymin Grey Oak.

Ylipäätään kotimme värimaailma tulee noudattelemaan valkoisen, harmaan tai ehkä greigen, mustan ja vaalean puun yhdistelmää. Keittiön kaapit tulevat olemaan valkoiset ja keittiön taso massiivipuuta, todennäköisesti tammea.



Myös seinien värit ovat valkoisen, greigen ja harmaan valikoimasta. Olohuoneen seinät tulevat olemaan valkoiset, mutta keittiön päätyseinä ja ehkä takkaseinä tulevat joko harmaan tai greigen sävyllä. Jotain tällaista on siis mielessä:
(Tikkurilan värikartat)

Eteiseen tulee tapettiseinä. Ja kyllä, tapettivalinta on nyt niin kovin muodikas Cole & Sonin Woods. Tosin puolustukseksi täytyy sanoa, että olen jo pitkään haaveillut kyseisestä tapetista, enkä ole tarttunut siihen siksi, että se on nyt trendikäs. Tapetin tarkka sävy on vielä hakusessa.

Kuva täältä

Makuuhuoneiden ja työhuoneen värit ovat vielä pohdinnassa. Etenkin lastenhuoneisiin olisi kiva saada jotain jännää mutta kuitenkin sellaista, jota jaksaa katsella useamman vuoden. Esikoisemme kyllä on kertonut moneen otteeseen haluavansa mansikan värisen huoneen. Katsotaan, miten käy.

Laattamaailma tuntuu ihan loputtomalta ja laattojen osalta päätökset ovatkin vielä hyvin auki. Yksi laatta on kuitenkin sellainen, johon olen kovin ihastunut. Sitä olen alustavasti suunnitellut eteiseen, Woods-tapetin kaveriksi.

Kyseessä on Conceptin laatta, jota on saatavana muun muassa juuri greigen värisenä. Pinta tuossa laatassa on ihana: vähän karhea ja betonimainen. Kuva on jälleen Värisilmän nettisivuilta.

Vessan, kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen laatat tulevat varmaan olemaan jotain muuta. Todennäköisesti näihin tiloihin tulee paljon valkoista ja lisäksi tehosteseiniä. Paljon siis riittää vielä pohdittavaa!



Pintamateriaalivalintojen lisäksi olen ennättänyt haaveilla myös ruokapöydän tuoleista ja ruokapöydän päälle tulevasta valaisimesta. Meillä on tällä hetkellä hyvin pieni ruokapöytä, joten se menee auttamattomasti vaihtoon. Pöytää en ole vielä löytänyt, mutta tuolit todellakin olen. Suuri rakkauteni on nimittäin BoConceptin London-tuoli (valkoisena). Kattoon puolestani haluan Octo-valaisimen. Eivätkö nämä sovikin ihan täydellisesti yhteen?

Kuva täältä

Kuva täältä

(Kuva täältä)

Vaikka kuvittelin, että nykyiseen vuokra-asuntoomme emme hankkisi vielä mitään uutta, en malttanut kuitenkaan olla ostamatta makuuhuoneeseen uutta valaisinta, kun sopiva tuli vastaan. Mielestäni tässä on samaa muotokieltä kuin Octossa. 
                                                            

Tämä Cotton-valaisin koristaa siis nykyisin makuuhuonettamme ja näyttää muuten livenä tosi kivalta! Valaisin on aika suuri ja uskonkin, että se pääsee paremmin oikeuksiinsa sitten tulevassa talossamme, jossa huonekorkeutta on aika paljon enemmän.

Voi että, innolla odotan tätä kaikkea!

Maatyöt etenevät

Takatalvi tuli tontillekin, mutta se ei ole haitannut onneksi maatöiden etenemistä. Ei olisi pitänyt täällä blogissa hehkuttaa, että päästään tekemään töitä keväisessä ilmassa. Pah. Pitihän se arvata, että lunta tulee niskaan, kun niin kehuskellaan. Mutta tosiaan hyvin ovat hommat edenneet pakkasesta ja lumesta huolimatta.

Tällä hetkellä ollaan itse asiassa jo siinä pisteessä, että pohjat ovat aika lailla valmiit huomista paalutusta varten. Savea on kuskattu pois paljon ja tilalle on tuotu sepeliä. Omaan silmään talon pohja näyttää tontilla tosi isolta. Odotin jostain syystä jotain ihan muuta. Mutta hyvä näin!

Seuraavaksi kuvia maatöiden eri vaiheista. Kiitos kuvista kuuluu miehelleni, joka on ahkerasti vieraillut tontilla koko maatyöurakan ajan ja pitänyt kuluneiden parin viikon aikana miljoonaa narua hyppysissään. Talo ei tosiaan rakennu itsekseen, vaikka sen kuinka tilaisi muuttovalmiina.

Päätöksiä ja maalikokeiluja illan hämärtyessä

Samaan aikaan kun tontilla on kaivinkone aloittanut työnsä, on täällä podettu flunssaa lähes koko perheen voimin. Itse en olekaan päässyt käymään tontilla sitten viime sunnuntain. Hyvää sinne kuitenkin kuuluu. Onneksi.

Flunssan keskellä olemme mieheni kanssa tehneet erilaisia päätöksiä talon suhteen. Ja niitähän riittää. Olen oikeastaan vasta tällä viikolla herännyt siihen, että talon rakentaminen tulee aiheuttamaan minulle aika monia hermostuneita hetkiä, kun yritän päättää asioista, joita en kunnolla ymmärrä tai joiden pohtimiselle en lapsiperheen kiireisestä arjesta johtuen löydä riittävästi aikaa. Tästä erinomainen esimerkki on talon sähkösuunnitelman tekeminen. Talopaketin mukana tuleva suunnitelma on hyvin pelkistetty. Siihen kuuluu perusasiat. Jos haluaa, että taloon tulee led-/halogeenispotteja, led-nauhaa, himmentimiä tai muita hienosteluja, pitää joko itse päättää niistä tai pyytää ammattilaista apuun. Tässä kohtaa aiomme säästää rahaa ja päättää ihan itse. Nyt kun vielä jostain oppisi suunnittelemaan hienon valaistuksen omakotitaloon...Viime aikoina olenkin lasten nukkumaanmenon jälkeen käyttänyt iltani niin, että olen keittänyt kupin teetä ja perehtynyt erilaisiin valaistussuunnitelmiin ja -ohjeisiin. Lopputuloksesta kerron joskus myöhemmin lisää, sillä tässä on onneksi vielä aikaa pähkäillä. Tarkalleen ottaen lattiavaluun asti aikaa.

Sen sijaan melkoisen pikapäätöksen teimme talon ulkoseinien värin suhteen. Tai tavallaan se ei ollut pikapäätös lainkaan, sillä rakennuspaikan kaavassa luki, että talon on oltava vaalea, ei valkoinen eikä harmaa. Koska emme halua mitään kovin värikästä taloa, valitsimme vaaleanruskean. Jälleen kerran kiireisestä arjesta johtuen emme koskaan ehtineet (tai rehellinen vastaus varmaan olisi, ettemme saaneet aikaiseksi) ostaa pientä purkkia haluamaamme sävyä. Niinpä talon väri valittiin (ja ilmoitettiin myös rakennuslupahakemukseen) pelkän värikartan tuijottamisen ja kevyen googlailun tuloksena. Eilen, viimeisenä iltana ennen asian sinetöimistä Siklatalojen kanssa, ostimme vähän valitsemaamme maalia (Tikkurilan 563X) ja sudimme sitä iltahämärässä pariin lautaan. Lopputulos näytti seuraavana aamuna tältä:

Kiva? Pliisu? Aika vaalea kokonaisuudesta kyllä tulee, sillä tehostevärinä talossamme käytetään valkoista (huomaa naapurin valkoinen aita taustalla). Toisaalta vaaleuttahan rakennuspaikkamme taloilta toivottiin. Ja toisaalta jos väri tuntuu liian vaalealta, voi talon aina maalata uudelleen astetta tummemmalla sävyllä. Vaaleanruskea sinänsä miellyttää paljonkin. Jospa tämä olisi kuitenkin viimeinen hieman sokkona tehty talopäätös. Siinä olisi hyvä tavoite.

"Mennään puunkaateluun!"

Kolmevuotiaan esikoisemme riemulla ei ollut rajoja, kun ilmoitimme hänelle lauantaina, että menemme katsomaan, kuinka tontiltamme kaadetaan puita. "Mennään puunkaateluun!" hän intoutui huutelemaan.

 

Varsinaista puiden kaatumista emme nähneet. Metsuri oli ollut nopea ja lähes kaikki puut oli jo kaadettu, kun saavuimme paikalle. Tontti näytti nyt paljon isommalta kuin aikaisemmin. Savinenhan se on, kun ei varsinaisia maatöitä ole vielä tehty. Jännä kyllä seurailla, milloin tontti alkaa olla siinä kunnossa, että sinne voi laskea esikoisenkin kirmaamaan. Nyt hän ei olisi millään malttanut pysytellä tiellä ihailemassa tonttia, vaan olisi mielellään saapastellut (siis liukastellut) isin perässä katsomaan metsurin työnjälkeä. Pitääkin kaivaa jostain koko perheelle kunnon raksavaatteet. Kun savesta päästään eroon, tulee tilalle rakennuspölyä ja muuta mukavaa. Tosin tällä hetkellä ajatus rakennuspölystä saa vain hymyn huulille. Sehän tarkottaisi sitä, että jotain on jo rakennettu! Malttamattomuus taitaa olla vähän minunkin paheeni.

Rakkaamme rakennuslupa

Arvatkaapa, mikä on ollut tämän viikon suurin uutinen meidän perheelle.



















Kyllä, rakennuslupa on tullut!!! Miten huikean ihanan mieletöntä! Rattaat on laitettu pyörimään saman tien ja lauantaina onkin tarkoitus jo aloitella tontin puiden kaatoa. Ensi viikolla alkavat maatyöt, sen jälkeen tulee paalutus, sitten perustukset ja lopulta huhtikuun alussa, viikolla 15 saapuvat Siklan timpurit tontille. Sitä odotan eniten, sillä talon runko nousee varmaan aika nopeasti ja silloin vihdoin saan minäkin ehkä tajuntaani sen, että meille ihan oikeasti tulee oma talo.

Meillä kävi aika hyvä tuuri, että juuri tänä vuonna talvi on aivan onneton. Tontilla ei ole lainkaan lunta, vaikka on maaliskuu, joten lumen poisvientiä ei tarvitse stressata. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän pitikin aloittaa vasta kuukautta myöhemmin. Kuitenkin nyt, kun lupa kerran tuli - ja kun vanha asuntommekin meni jo kaupaksi - pääsemmekin aloittamaan suunniteltua aiemmin ja kuitenkin jo ihan keväisessä säässä. Mikä onni!

Loppuun vielä kurkistus nykyiseen kotiimme. Vuokralla asuminen ei ole suosikkipuuhaani, mutta ehkä tätä jaksaa, kun on jotain ihanaa, jota odottaa. Tähän kotiin on oikeastaan vain kannettu kamat sisään. Sisustuskärpänen on kyllä purrut lujaa, mutta sen pureman tuotoksia ei vielä täällä nähdä. Täällä vain haaveillaan ja suunnitellaan. Melkein joka päivä ja jokaikinen yö.

Olemme muuttaneet

No niin. Nyt alkoi vihdoin tapahtua jotain, joka tuntuu ja näkyy jossain. Myimme nimittäin vanhan asuntomme helmikuun alussa ja jo nyt helmi-maaliskuun taitteessa muutimme vuokralle. Kaikki tapahtui siis hyvin nopeasti. Muuttaminen oli ihan kamalaa. Paljon kamalampaa kuin aikaisemmilla kerroilla. Kun nelihenkinen perhe muuttaa pois kolmiosta, tulee nähtävästi muuttofirman kuorma-auto aivan täyteen. Totesinkin miehelleni, että omakotitalosta emme sitten lähde ikinä, sillä se on ilmeisesti mahdotonta. Silloin, kun meillä ei vielä ollut lapsia, ei muuttaminen tuntunut juuri missään. Vuokrasimme pakun ja ajoimme pari reissua asuntojen välillä. Siinä se oli. Nyt vastaava toiminta ei olisi tullut kuuloonkaan. Ehkä himpun verran jo ahdistaakin, että loppuvuodesta muutamme taas. Tosin silloin onneksi omakotitaloon, jota on hartaasti suunniteltu ja kiihkeästi odotettu. Ehkäpä koko muuttaminen meneekin kunnon onnellisuuspöllyssä.

Kolmevuotias esikoisemme on tottunut hienosti uuteen kotiin. Hän on ikionnellinen uudesta huoneestaan, joka on isompi kuin vanhassa kodissa. Hänenkin puheissaan kuitenkin siintää jo muutto omakotitaloon. Tosin hänen mielestään asumme ensin viisi vuotta tässä ja muutamme vasta sitten. Onneksi talomme taitaa kuitenkin valmistua aika paljon nopeammin.